(Syyskuu 2008)
HipHei.
Axun kanssa kävimme kokeilemassa onneamme vieraalla kentällä agilityn parissa.  Tämä oli meidän ensimmäinen kerta vieraalla kentällä..JA SEN KYLLÄ
HUOMASI!!!!! Se oli aivan katastrofi!!!!Axu ei kuunnellut, ei sitten yhtään.
Näin älytöntä ei ole ollut kyllä vielä kertaakaan läpi minun ja Axun historian.
Ensimmäinen startti meni ihan harakoille ja Axu päätyi kahden ensimmäisen esteen jälkeen puskaan tarpeilleen. Toinen startti oli yhtälailla epätoivoista räpellystä ja vaikka kuinka yritin saada Axun huomiota että pääsisimme edes radan loppuun (mikä oli tavoitteeni kisoihin tultaessa), niin ei. Lopussaan ohjaajaltakin loppui huumorintaju ja koppasin herran kainaloon ja vein hänet autoon. Nyt onneksi jo hymyilyttää, melkein naurattaakin.Mutta silloin ei naurattanut. Kävimme tuossa eilen katsomassa Agilityn MM-kisoja ja suomalaisilla meni mielestäni ihan tosi hienosti. Ainut kömmähdys tuli maxi-koirissa kisanneella suomalaiskaksikolla, joka oli ennen eilistä johdossa. Koira teki väärän radan, josta tuloksena oli luonnollisesti hylky :(. Ja siinä oli ohjaajan pettymys kyllä käsinkosketeltavaa. Ohjaaja pyörähti naamalleen kentälle, samalla kun suomalaisyleisö antoi kuitenkin raikuvat aplodit upeasta yrityksestä. Rata oli siihen saakka mennytkin tosi hienosti. MM-kisojen katsominen antoi itsellekin hieman perspektiiviä tähän minun ja Axun yhteiseen harrastukseen. Hitto jos mulla meinaa itku tulla jonkun epäonnistuneen EPÄVIRALLISEN agilitykisan jälkeen.....niin ehkä pitäisi hieman löysätä pipoa ja nauttia....ehkä nauraakin...koska sitähän sen agilityn pitäisi olla...ennekaikkea HAUSKAA yhdessä tekemistä. Jep jep. Nämä ajatukset päässäni pyörien taidan tästä lähteä koirien kanssa hieman lenkkeilemään....Siellä onkin tosi kaunis syksyinen ilma. Oikein hyvää syksyä myös kaikille tutuille ja ystäville.