AGILITY....TUO MYSTINEN LAJI.... Ennen pureutumistani tähän mystiseen lajiin nimeltä agility, haluan pahoitella blogini tekstien kummallista ulkoasua..en vain saa jotenkin noita asetuksia niin, että saisin riviä vaihdettua ilman että rivi tulee ns."täyteen". ÄRKELE!!!!Mutta toivottavasti saatte selvää. Muttah, asiaan. Kiltti kasvis oli järjestänyt ensimmäisistä agilitykisoistaan stressaavalle kasvattien omistajalle pienimuotoiset harjoitukset BATin hallilla. Siispä volvon nokka kohti Keravaa. Mukaan tuli myös Kati ja Dina. Oli mukavaa nähdä heidänkin menoa :). Se on jännä ja ÄRSYTTÄVÄ homma, kun mitä enemmän luulen tästä lajista tietäväni ja sitä osaavani, niin sitä vähemmän siitä oikeasti tiedän ja osaan. Tai siltä tänään aina välillä tuntui. Kyllä oli taas koko tunteiden kirjo mukana harjoituksissa. Ja tuli taas niiiiiiin monta sellaista juttua, mitä meidänkin pitää parantaa, mistä en ollut KOSKAAN AIKAISEMMIN KUULLUTKAAN!!!Hemmetti. Ja Kirsin kanssa tulimme siihen tulokseen, että kontaktit, ne on vain saatava jonkinlaiseen kuosiin. Ja sehän tarkoittaisi sitä, että nyt kun niitä pitäisi todella rueta kontakteja harjoittelemaan, niin sitten ei voisi samaan aikaan kisata...tai näin ymmärsin, ainakaan agiradalla. Siis turhien virheiden ja ns. "varaslähtöjen" varalta...kai?? Huoh..Ja kyllä sai taas tuta, miten kaikki on todellakin kiinni minun ohjauksestani....OHO!!YLLÄRIBYLLÄRI ;). Mutta se taas jotenkin niiiiiiin selkeästi näkyi näissäkin harjoituksissa. Koira meni juuri todellakin sinne minne ohjasin, mutta aivan jonnekin muualle mihin radalla olisi pitänyt mennä.ELI MINUN MOKA! Mutta jälleen kerran oli ihana kuulla kokeneemmilta (Kirsi ja Kati), että koira menee juurikin sinne minne näytän...Eli koira ns. "osaa" lukea minun ohjaustani ja yhteistyö jotenkin kuitenkin toimii. En oikein tajua, miten minua treenien alussa jännittikin niin paljon...meni Axun kanssa ne ekat yritykset ihan plörinäksi..Mulla yksinkertaisesti usko itseen on mennyt jo ennen radan alkua ja siitähän sitä vasta onkin hyvä sit lähteä radalle :/. Ja toimin tosiaan sit niin, että kun huomaan jääväni jälkeen tms. en enää edes yritä vaan lamaannun täysin paikoilleni..Tosi masentavaa varmaan koirallekin..Kyllähän se nyt sen tajuaa, että nyt meni jotain pieleen. Kirsi sanoikin että täytyy vain yrittää loppuun saakka vaikka mikä olisi. Ja luulen, että treenien loppua kohden tämäntyyppinen "lamaantuminenkin" hieman väheni kun jännitys hieman laukesi. Jooh. Reetun kanssa meni paremmin, ainakin jossain määrin. Minun on helpompi ohjata Reetua, kun se ei ole niin nopea. Ja Kirsin sanoin "Reetu on kuuliasempi". Hassua, pikku-Rii <3. Tässä menisi vuosi jos rupeasin kirjoittamaan yksityiskohtaisesti jokaisesta treenipätkästä. Siksi tämä vuodatukseni keskittyy enemmän tähän tunnepuoleen mitä tähän koko "hemmetin" harrastukseen liittyy. Voihan se olla, että kun on noi ekat kisat käyty, niin täytyy ehkä vain treenata enemmän ennen seuraavia. Ja kävisin mielelläni yksin harjoittelemassa juurikin sellaisia "pikku"-juttuja" esim. kontakteja, käännöksiä yms. jos vain olisi sellainen paikka missä käydä. Onneksi nyt kesän tullessa Siuntion koirakerhon esteet ilmestyvät taas kentälle ja siellä saa käydä sitten vapaasti. Talviaika on aina sellaista ettei tällaiseen ole mahdollisuutta. Olen itsekin hieman sekaisin koko tästä tunnekuohustani mitä nämäkin treenit minussa herätti. Välillä olen kuin mikäkin TeiniMartyyriPahainenKakara-yhdistelmä..koska "KAIKKI MULLE HETI NYT"!!!!Haluaisin osata jo kaikkea ja kerralla ja mietin että "Miksi tämä nyt ei onnistu" yms. Vaikka todellisuudessa en varmaan vielä kauheasti muuta pystykään näillä tietotaidoilla osaamaankaan tai tällä treenimäärällä tai näillä kouluttajilla mitä on ollut. Ja nyt alkaa pää tyhjenemään siihen malliin että parasta lopettaa tämä vuodatus tähän. Aivan superhypermega kiitokset vielä kasvattajalle, joka vielä ennen huomista Puolan matkaa tuli järjestämään tällaista koulutusta. Sain taas tosi hyviä ja kultaakin kalliimpia neuvoja ja opastusta ja myöskin henkistä valmennusta :) :) :)Ja kiitos Katille myös neuvoista ja kameranaisena toimimisesta :). Maan pinnalle (taas kerran) mätkähtänyt agilitynharrastaja päättää raportin Lohjalta tähän.