(24.11.2008)

SARJASSAMME: "Muistathan, että borderterrieri on metsästyskoira"

Kyllä voi saada nuo elukat sydämen syrjälleen ja veret kiehumaan ja ilon ja onnen
hetkiä ja kaikkea mahdollista. On ne semmoisia pakkauksia.
Tällä kertaa tunteetsijoittuivat laidasta laitaan...Kuulkaapa tätä...
Lähdin käyttämään koiruuksia vielä iltalenkillä pellolla ja päästin pojat irti niinkuin teen aina kun menen pellolle.
Ja käyn siinä joka päivä, vähintään kerran.
Eipä arvannut pieni ihminen mihin tunnemyllerrykseen oli joutumassa.
Siinä samassa kun päästin pojat irti, niin ei mennyt kauan kun Reetu sai jonkun vainun, ja arvasin heti että nyt on kyse joko peurasta tai pupusta.
Reetu poukkoili sinne tänne, eikä kuullut vaikka kuinka huusin ja käytin taikasanaa "herkkua", joka toimii lähes aina. Silloin tullaan ja lujaa.
Eikä mennyt kauaa kun herra oli hävinnyt jo näkyvistä.
En siinä vaiheessa vielä osannut huolestua kovinkaan paljoa, sillä tällainen käytös ei sinällään olisi Reetulta mitenkään uutta.
Mutta sitten kun tästä alkoi olla kulunut 10-15 min. alkoi jo huoli herätä.
Vaikka oli jo pimeää, oli näkyvyys lumen ansioista melkoisen hyvä.
Mutta missäänei vain näkynyt pientä borderia.
Sitten soitin jo Harrille ja etsintäpartio kasvoi yhdellä hengellä. Minä ja Axu lähdimme toiselle suunnalle ja Harri toiselle. Siellä
me huudeltiin kurkut käheiksi ja viheltelimme huulet kuiviksi, eikä koiraa näy eikä kuulu. Sitten n.45min jälkeen soitin jo poliisille ja tein katoamisilmoituksen.
Sitten yhtäkkiä Axu hyökkäsi tien sivuun ja jälkiä pitkin metsään, ja vauhti oli melkoinen. Siellä me mentiin hihna tiukalla pitkin tiheitä risukkoja ja ojanpohjia.
Ajattelin mielessäni, että olisikohan tuo saanut Reetusta hajun ja kuljettaa minua nyt jälkiä myöten oikeaan suuntaan. Axu veti minua hirveällä tohinalla ja välillä kun jäljet hävisivät, Axu otti ilmasta vainun ja matka jatkui tasaisen varmasti.
Axu kuljetti minua n.1-1,5 km päähän lähtöpaikastamme...se, oliko Axun jäljestäminen hyvä vai huono asia, riippuu siitä miltä kantilta asiaa katsotaan.
Tulimme nimittäin eräälle toiselle pellolle ja siellä n. 100m päässä näin 2 PEURAA!!!!!!Tuli kyllä sellainen olo että :
"Kiitti Axu ihan hirveesti, juuri peuroja minä juuri nyt etsinkin ja eniten kaipaan." Ja sitten eikun takaisin kohti lähtöpaikkaa...ja eikun taas äänihuulille kyytiä ja Reetua huutelemaan.
Kului vielä tovi jos toinenkin, eikä mitään kuulu. Kunnes sitten Harri soitti ja kertoi löytäneensä karkulaisen. HUH!!!!!Itkuhan siinä pääsi, niin helpottunut olo
tuli.Mutta kyllä samalla suututti niin prkl:sti...toinen
saattaa meidän syänhalvauksen partaalle katoamalla ja samalla toinen kuljettaa minua pitkin rämeikköjä PEUROJEN LUOKSE!!!!. ....Mutta voin kertoa että olipa kyllä elämäni pisin parituntinen!!Kotona turvallisesti olimme n. klo 22.30. Ei sillä..voi kait sitä illat näinkin viettää ;). Kotiin päästessäni ryntäsin nettiin katselemaan tutkapantoja. Sellainen olisi kyllä ihan omiaan tuolle nuuskuttajalle. Mutta onneksi tässä oli onnellinen loppu. Toivon etten joudu kokemaan moista kovin usein, oli se niin kauheaa.
Kävin tänään poikien kanssa taas pellolla, mutta arvatkaas mitä....
Reetu oli kiinni kiltisti koko matkan ;).
Ja KASVIS......*huutelee*...Kyllä minä tiedän, ja ennenkaikkea TAAS MUISTAN,
että nämä ovat metsästyskoiria ;) Isolla M:llä :D