(24.11.2008)

SARJASSAMME: "Muistathan, että borderterrieri on metsästyskoira"

Kyllä voi saada nuo elukat sydämen syrjälleen ja veret kiehumaan ja ilon ja onnen
hetkiä ja kaikkea mahdollista. On ne semmoisia pakkauksia.
Tällä kertaa tunteetsijoittuivat laidasta laitaan...Kuulkaapa tätä...
Lähdin käyttämään koiruuksia vielä iltalenkillä pellolla ja päästin pojat irti niinkuin teen aina kun menen pellolle.
Ja käyn siinä joka päivä, vähintään kerran.
Eipä arvannut pieni ihminen mihin tunnemyllerrykseen oli joutumassa.
Siinä samassa kun päästin pojat irti, niin ei mennyt kauan kun Reetu sai jonkun vainun, ja arvasin heti että nyt on kyse joko peurasta tai pupusta.
Reetu poukkoili sinne tänne, eikä kuullut vaikka kuinka huusin ja käytin taikasanaa "herkkua", joka toimii lähes aina. Silloin tullaan ja lujaa.
Eikä mennyt kauaa kun herra oli hävinnyt jo näkyvistä.
En siinä vaiheessa vielä osannut huolestua kovinkaan paljoa, sillä tällainen käytös ei sinällään olisi Reetulta mitenkään uutta.
Mutta sitten kun tästä alkoi olla kulunut 10-15 min. alkoi jo huoli herätä.
Vaikka oli jo pimeää, oli näkyvyys lumen ansioista melkoisen hyvä.
Mutta missäänei vain näkynyt pientä borderia.
Sitten soitin jo Harrille ja etsintäpartio kasvoi yhdellä hengellä. Minä ja Axu lähdimme toiselle suunnalle ja Harri toiselle. Siellä
me huudeltiin kurkut käheiksi ja viheltelimme huulet kuiviksi, eikä koiraa näy eikä kuulu. Sitten n.45min jälkeen soitin jo poliisille ja tein katoamisilmoituksen.
Sitten yhtäkkiä Axu hyökkäsi tien sivuun ja jälkiä pitkin metsään, ja vauhti oli melkoinen. Siellä me mentiin hihna tiukalla pitkin tiheitä risukkoja ja ojanpohjia.
Ajattelin mielessäni, että olisikohan tuo saanut Reetusta hajun ja kuljettaa minua nyt jälkiä myöten oikeaan suuntaan. Axu veti minua hirveällä tohinalla ja välillä kun jäljet hävisivät, Axu otti ilmasta vainun ja matka jatkui tasaisen varmasti.
Axu kuljetti minua n.1-1,5 km päähän lähtöpaikastamme...se, oliko Axun jäljestäminen hyvä vai huono asia, riippuu siitä miltä kantilta asiaa katsotaan.
Tulimme nimittäin eräälle toiselle pellolle ja siellä n. 100m päässä näin 2 PEURAA!!!!!!Tuli kyllä sellainen olo että :
"Kiitti Axu ihan hirveesti, juuri peuroja minä juuri nyt etsinkin ja eniten kaipaan." Ja sitten eikun takaisin kohti lähtöpaikkaa...ja eikun taas äänihuulille kyytiä ja Reetua huutelemaan.
Kului vielä tovi jos toinenkin, eikä mitään kuulu. Kunnes sitten Harri soitti ja kertoi löytäneensä karkulaisen. HUH!!!!!Itkuhan siinä pääsi, niin helpottunut olo
tuli.Mutta kyllä samalla suututti niin prkl:sti...toinen
saattaa meidän syänhalvauksen partaalle katoamalla ja samalla toinen kuljettaa minua pitkin rämeikköjä PEUROJEN LUOKSE!!!!. ....Mutta voin kertoa että olipa kyllä elämäni pisin parituntinen!!Kotona turvallisesti olimme n. klo 22.30. Ei sillä..voi kait sitä illat näinkin viettää ;). Kotiin päästessäni ryntäsin nettiin katselemaan tutkapantoja. Sellainen olisi kyllä ihan omiaan tuolle nuuskuttajalle. Mutta onneksi tässä oli onnellinen loppu. Toivon etten joudu kokemaan moista kovin usein, oli se niin kauheaa.
Kävin tänään poikien kanssa taas pellolla, mutta arvatkaas mitä....
Reetu oli kiinni kiltisti koko matkan ;).
Ja KASVIS......*huutelee*...Kyllä minä tiedän, ja ennenkaikkea TAAS MUISTAN,
että nämä ovat metsästyskoiria ;) Isolla M:llä :D

(23.11.2008 Jyväskylä KV)

Hiphei. Jyväskylän näyttelyissä on nyt käyty...ja olisihan tuolla huonomminkin
voinut mennä ;).
Herra-Axu teki taas isäntä-ja emäntäväen NIIN NIIN ylpeäksi, kun
kotiin lähtiessä mukana oli Cacib ja VSP-ruusukkeet ja kaksi pyttyä :).
Aivan mieletöntä :). Axulla menee nyt lujaa :D.Tuomarina oli Irina Poletaeva, joka osoittautui oikein päteväksi ja osaavaksi tuomariksi. Hän kertoi pitävänsä Axusta tosi paljon, mutta ei ollut varma pystyisikö Axu työskentelemään luolastossa kokonsa puolesta ja siksi hän sijoitti Axun VSP:ksi. Minä tietysti ylpeänä sain sanoa, että kyllä Axu mahtuu luolaan ja ahdingosta, olihan tämä testattu juuri 3 päivää ennen näyttelyjä, kun kävimme keinoluolilla :D Mutta tottahan toki on, että herramme ei ole aivan pienimmästä päästä :). Mutta ei se haittaa, sehän on vain miehekästä :D. kun on vähän kokoa :D :D. Ainakin omasta mielestäni. Reetu ei voinut tällä kertaa osallistua, koska pikku-herralla on antibiootti-kuuri vielä hetken aikaa päällä. Mutta messarissa sitten on mukana molemmat herrat. Saas nähdä miten siellä sitten käy ;)

(1.11.2008 MÄNTTÄ)
WHOHOOOO :D. JIHUU. Kuten alkusanoista voi huomata, taas on tapahtunut jotain mukavaa :)
Axu teki omistajansa taas niin onnelliseksi ja ylpeäksi tekemällä tokossa 1-tuloksen ja näin ollen kaapissamme kimaltelee TK1-tunnus :D :D :D. Vitsi..ihan mahtavaa. TK1-tunnuksen  saamiseen meni juuri se 3 tokokoetta mikä siihen vähintäänkin vaaditaan :D. Ja tietysti 1-tuloksella. Mäntän kokeessa oli kyllä monenlaista haastetta ja olen siksikin Axusta tosi ylpeä. Koe pidettiin nimittäin hevosmaneesissa, joka oli tietysti pullollaan ihania hevosenkikkareita ja hevosten tuoksua yleensäkin. Eikä me olla kyllä koskaa aikaisemmin maneesissa käytykään, siellä treenaamisesta puhumattakaan. Kokeen tuomari, Ossi Harjula osoittautui hyvinkin tiukaksi tuomariksi. Hän pudotti aika helposti pisteitä mm. vinoista perusasennoista yms. mitkä ei alokasluokassa vielä ehkä ole suurimmalla osallakaan täydellisiä. Ja Harrin kanssa kotimatkalla juttelimme, ettei hänen linjansa ollut ehkä aivan pitävä loppuun saakka. Mutta meitä on niin moneksi :). Ja vaikka hän tiukka olikin, Axu teki asiat niin hienosti, että 
saimme 165 pistetä :).
Mäntässä pidettiin samana päivänä aamu-ja päiväkoe, ja tulokset läpi päivän osoittivat sen, että molemmat tuomarit olivat aika tarkkoja. Koko päivän aikana alokasluokan n.20 koirakosta 1-tulokseen ylsi vain 5 koirakkoa. Aamu-kokeen tuomaroi : Juhantalo-Kakkola Aino.
Axu sai myös hienon palkinnon, sijoituttuaan alokasluokassa hienosti toiseksi :)
Olimme Axun kanssa viimeisenä, joten kerkesin seuraamaan rutkasti muiden suorituksia.
Sanoin vieressäni seisseille kanssakilpailijoille ja järjestäjille, että :
"jos tuolta tuomarilta saan1-tuloksen, lupaan tanssia river-dancea ulos maneesista", ja niinhän jouduin sitten tekemään :D
Mennessäni huikkasin tuomarille, että: "lupasin kanssakilpailijoilleni tanssia river-dancea maneesista ulos, jos saan sinulta ykkösen ja tässä minä nyt menen"...Siellä jalat viuhuten ja Axu kainalossa painelimme pihalle :D :D. Tuomarillä oli hyvinkin kysyvä ilme ;) Jep, tulipas romaani 
kirjoitettua, mutta ei sille mitään voi kun onnen huumassa vain sanat lentävät täällä :D
Tänään alkavat agilityn-talvitreenit Lohjan Kirkniemessä.
Tosi mukavaa päästä taas agilitykentälle Axun kanssa. Siuntion koirakerho sai onneksi vuokrattua Lägiltä hallin, aina
pariksi tunniksi näin sunnuntaisin. Huh...nyt lähden käyttämään onnellinen hymy kasvoillani pieniä partasuitani pellolla juoksemassa. Siellä onkin tosi kaunis ilma, aurinko paistaa ja kuura kimaltelee kauniisti puissa ja kasveissa. Sieltä se talvi ja pakkasyöt vain tulevat :). Ainiin, olisiko kasvattajalla jotain neuvoja tästä saavutuksesta? Pitääkö minun kävellä VIELÄ 3 viikkoa levitoiden ;). heh heh....;)